Osa 73: Näkkijärven demonit

08.04.2003 -- Näkkijärven linna löytyy ja siellä tarujen mukaan asuneet demonit sen mukana...

Skaldi Örrenin kertomaa...

14.8.

Elokuinen ilta, Gwyndham ja Denrik keskustelevat kiivaasti karhu-heimon veneistä. Keskustelun jälkeen kaikki painuvat nukkumaan.

15.8.

Aamulla sataa vettä. Gwyndhamin mukaan satunnaisia kuuroja tiedossa koko päivän. Gwyndhamin mukaan osa ryhmästä lähtee karhu-heimon kylään ostamaan venettä, jolla voisi ylittää Näkkijärvi. Osa aamusta meneekin riitelyyn siitä, kuka jää leiriin vartioon ja kuka lähtee karhu-heimon kylään. Vasten tahtonen Gudluk jätetään lopulta vartioimaan Denrikkiä ja leiriä, muut lähtevät Näkkijärven rantaa pitkin karhu-heimon kylään.

Kolmen tunnin matkan jälkeen Anis alkaa purnaamaan, liian nopeasta marssi vauhdista. Neljän tunnin päästä saavumme padolle. Padolla lähettyvillä näkyy olevan 3 taloa ja muutamia ihmisiä. 2 vanhaa miestä ja yksi vanha nainen tulevat joukkoamme vastaan. Vanhin heistä esittäytyy Peer Hansoniksi, muut ovat hänen vaimonsa Elsa ja poikansa Egil. Peer osoittautuu norriksi, jonka esi-isä Bjarte saapui paikalle jo seitsemän sukupolvea sitten. Hetken rupateltuaan Peer kutsuu Örrenin palvelusvälineen taloonsa. Talossa käytyjen keskustelujen aikana (joita käydään norriksi) Örrenin ja Peerin välillä (mitkä Lenald puolestaan tulkkaa muille), saamme selville seuraavaa: Näkkijärven Linnassa on elänyt jo viiden sukupolven ajan demoneja ja linnan vieressä sijaitseva kylä on kirottu. Tarinoiden lomassa Peer kertoo, myös tarinan Mugga jättiläisestä, jota vastaan suuret soturit mittelivät muinaisina aikoina. Peerin pojan lapset, ihastuvat Gwyndhamista ja alkavat Örrenin innostamana ruokkia tätä. Pitkien tarinoiden jälkeen Örren saa veneen lainaksi. Ida-niminen tyttö lupautuu ohjaaman veneemme Näkkijärven rantaan, ja neljännes tunnin jälkeen ryhmämme on järven rannassa.

Sauvomme koko loppupäivän kohti leiriämme, jonne jätimme Gudlukin ja Denrikin. Kauhuksemme löydämme leirin teltasta Gudlukin päättömän ruumiin. Poissa ollessamme, joku manalan otus on tappanut Gudlukin ja tärvellyt telttamme hänen verellään. Leirimme on myös ympäröity manalan riimuilla - Denrikkiä ei näy missään. Tutkittuaan lähistöä Gwyndham löytyy Denrikin leirin lähistöltä tajuttomana ja lohikäärme kypärä haljenneena (Odinille kiitos). Gwyndhamin parannellessa Denrikkiä, muut ahertavat leirillä. Örren komentaa naiset (HP ja Lenald) rakentamaan laavun ja keskittyy itse tutkimaan ja tuhoamaan leiriä ympäröiviä pahuuden symboleja. Seuraava yö on kaikille rankka. Tuomio kosken yli kantautuu vertahyytäviä KRAAAAKKKKK! -huutoja, jotka estävät leirissä olijoiden nukkumisen. Ainoastaan Örren on kykenevä nukkumaan löydettyään rupikonnan, jota nuoleskeltuaan hän lopulta nukahtaa hymyillen ja silmät päässä pyörien.

16.8.

Aamun tullen pelko alkaa haihtua leirissä ja myös Anis, Lenald ja Hopeapilvi saavat unta. Puoliltapäivin Gwyndham kerää Denrikin kypärän palaset parempaan talteen ja Örren alkaa paloitella järvestä löytyneen hevosen raatoa, Gudlukin ruumis ja teltta poltetaan roviolla.

Iltapäivällä noin klo 16, vene on lastattu ja Lenald, Örren ja HP aloittavat soutumatkan kohti linnaa (Denrik ja Anis ovat veneen pohjalla varusteiden seassa). Gwyndham aikoo puolestaan ylittää Tuomiokosken omin avuin. Hukattuaan kaikki soutusauvat Örrenin, HP:n ja Lenaldin ohjastama vene alkaa vääjäämättä ohjautua kohti Tuomiokoskea, taisteltuaan kosken imua vastaan HP taikoman puuseinän avulla sankarimme vene (siis Örrenin) imeytyy koskeen ja joutuu noin kaksi metriä korkeaan putoukseen. Veneen ylitettyä putouksen HP ja Örren hyppäävät veneen ulkolaidoille ja yrittävät uimalla ohjata sen kohti Näkkijärven linnan rantaa. Uidessaan HP kolhii itsensä kiviin ja Örren vielä vakavammin. Heidän onnekseen Gwyndham saapuu rannassa auttamaan muita. Örrenille jää hieman (lue todella) epäselväksi, miten Gwyndham pääsi kosken yli ennen muita ja vielä kastelematta itseään. Näin koko ryhmä on siis Näkkijärven linnan rannassa, paitsi Anis jota ei näy missään.

Pelastautuminen koskesta jää lyhyeksi iloksi, sillä linnan muurille ilmestyy kolmemetrisiä lintuja jotka alkavat sylkeä suustaan miehen pään kokoisia munia. Osuessaan maahan munat rikkoutuvat ja alkavat levittää ympäristöönsä myrkyllisiä kaasuja. Ainoastaan Denrik jää makaamaan rantaan, kun muut lähtevät juoksemaan pois linnan muuri ja juoksu haudan väliseltä kapealta maa kaistaleelta. Ainoa pakotie tältä maakaistaleelta on linnan edustalle, joka on pieni noin metrin levyisen pudotuksen takana. Gwyndham, HP ja Lenald pääsevät pudotuksen yli, mutta pahaksi onnekseen kaasun ja vammojensa uuvuttama Örren putoaa juoksuhautaan. Linnan juoksuhaudassa oleva vesi imaisee Örrenin kohti Tuomion koskea. Aikansa tapeltuaan kosken imua vastaan Örren joutuu toiseen vesiputoukseen ja menettää tajuntansa.

Gwyndham onkii Örrenin kuivalle maalle ja suorittaa tarvittavan ensiavun. Kun HP ja Lenald saapuvat paikalle, Gwyndham lähtee etsimään Anista. Havaittuaan Aniksen kosken keskellä olevalla kivellä, Gwyndham nousee Lenaldin ihmetykseksi lentoon ja käy poimimassa tytön rannalle. Aniksen elintoiminnot palaavat juuri ja juuri Gwyndhamin elvytettyä häntä tovin. Lopulta Gwyndham hakee lentäen Denrikin pois linnan kupeesta muiden luokse.

Kun yö laskeutuu Tuomiokosken rannalle on tilanne seuraavanlainen: Örren ja Anis makaavat puolikuolleina kosken rannassa samoin, kuin Denrik ja Näkkijärven linnan varikset vain ilkkuvat meille.