Osa 96: Ritari Lenalt

5.11, myöhäinen iltapäivä

Kudukilainen kauppias Knut kertoo omistavansa kauppapaikan Angmarissa, ja tarjoutuu opastamaan meitä kaupungissa. Hänellä on kuulemma kiire jatkamaan matkaa, vaikka vasta aiemmin hän sanoi voivansa istua täällä vaikka koko päivän. No, ehkäpä täysi vatsa auttoi häntä muistamaan jotain. Knut ehdottaa, että hän käy järjestämässä meillekin kulkuluvat, ja voisimme sitten tavata uudestaan Stenvikissä. gwyndham kysyy Lenaltin mielipidettä siitä, voiko knutiin luottaa, ja Lenalt vakuuttaa, että mies on luottamuksen arvoinen. G: " Ja lehmät lentää..." L miettii itsekseen: "Miksei lehmätkin, jos kerran ihmisetkin.." Pikaisten hyvästien jälkeen jäämme vielä hetkeksi kylän raunioille kasaamaan tavaraa ja siistiytymään. Pimeäntulo lähenee, mutta lumisateen loppua ei näy. Gwyndham kuitenkin lupailee kirkasta puoliyön jälkeen ja jäämme odottamaan. Gwyndham huhuilee pöllöille ja lähtee sitten seuraamaan niiden neuvoa ja löytää lumihangesta pökertyneen miehen, joka muistuttaa Lenaltia. Miehellä ei ole mitään tavaroita, vain yllään olevat turkisvaatteet, eikä edes hanskoja. Hetken kuluttua Gwyndham saapuu takaisin leirille ja kertoo löydöstään. Hän ottaa Lenaltin avukseen ja lähtevät tuomaan miestä hevosen päällä.

6.11

Teltassa tutkimus jatkuu. lenalt arvioi miehen oman kansansa jäseneksi, ja gwyndham toteaa tämän olevan kuumeinen. Myös kieli on turvonnut, ja suusta löytyy marjoja. Ne muistuttavat mustikoita, mutta ovat normaalia isompia. Huonossa kunnossa olevaa miestä ei viitsi jättää yksin telttaan, joten se lastataan hevosen selkään ja lähdemme kohti Stenvikiä. Auringon noustessa olemme Angmarin kohdalla, joten meidän pitäisi keritä Stenvikiin juuri sopivasti tapaamiseen. Ympäristössä on kukkuloita, joilta lumi on sulanut kokonaan, ja jotka savuavat. Kunmmallisia. Olemme metsässä aika lähellä stenvikiä, kun vastaan kävelee pikku poika kirves kädessä. POika on saanut pahasti selkäänsä ihan vähän aikaa sitten. Matkamme tarkoitusta tiedusteltuaan poika tulee Lenaltin eteen ja käskee tätä pysähtymään. Poika selittää, että kylää vaivaa suuri peto, ja vaikka he ovat köyhiä, ovat he luvanneet kymmenesosan kylän omaisuudesta sille, joka ajaa pedon pois. Mutta ritari Lenaltia ei tunnu tarjous kiinnostavan. Gwyndham ehdottaa, että kyläläiset ottaisivat miehen hoitoon, ja sitä vastaan lenalt ajaa sitten pedon pois. No, niin sovitaan ja käännymme ympäri kohti pieniä kotia. Savuavissa kukkuloissa tehdään kuulemma tervaa. se on kylän omaisuus. Poika, joka meitä on opastanut, esittäytyy stefaniksi, kylän ainoaksi soturiksi. Ennen kuin lähdemme petoa tappamaan, joku nainen tuo höyryäviä leivonnaisia. MMmmmm. Lenalt päättää antaa lampaan ja kissat naiselle, joka kiitollisuudessaan polvistuu Ritari Lenaltin eteen ja suutelee tämän kenkiä. Lisäksi suuri Ritari saa piirakan ja puolukkasäilykkeitä. Seuraavaksi törmäämmekin kylän kuvanveistäjään, joka on aikamoinen tapaus. Syötyämme ja juotuamme on aika lähteä rökittämään peto. Aikaa sovittuun tapaamiseen ei ole kuin tunti, mutta kyllähän siinä kerkiää pedon tappaa. Ritarin aseenkantaja ei oikein ole kovin tottelevainen, hän yrittää hoputtaa..

MAtkaan lähdemme joen suun kautta, mutta Knutia ei näy eikä kuulu. Vielä hieman lisää odotettuamme näemme lumen pöllyävän, ja hetken perästä Knut saapuu juosten paikalle muuli perässään. Luvan saanti ei sujunut ihan niin kuin ensin ajateltiin, mutta Knutilla on paperi, jonka mukaan hänellä on lupa tuoda kaupunkiin orjia. Se ei kelpaa gwyndhamille, mutta Knut ei anna periksi. Pienellä vaateiden venkslauksella Knut muuttuu täydeksi norriksi, hänen mukaansa kukaan meistä ei kävisi norrista, eli emme voisi mennä kaupunkiin ilman Knutia mitenkään. Lenalt ja Knut keskustelevat jotain norriksi, ja yhtäkkiä Knut vetää tikarin esiin. Gwyndham kyselee kärsimättömänä, että mistä nuo kaksi puhuvat ja Lenalt referoi. Vihdoin päästään lähtemään ja Gwyndham haastaa Stefanin "juoksukilpailuun" pedon luolalle. Lenaltilla on hieman enemmän ongelmia hevosensa selässä. Lopulta pienten neuvottelujen jälkeen poika neuvoo helpomman reitin suon poikki. Parin tunnin päästä löydämme kukkulan keskeltä suota, ja Stefan kertoo, että siellä se peto asuu. Menemme lähemmäs, kun kukkulalla ei näy mitään. Yhtäkkiä hevoset ja muuli rupeavat uppoamaan, kun jää pettää alta. Lenalt pelastaa oman hevosensa loistavalla ratsastustaidolla, Gwyndham puhelee muulin pois suosta, mutta Hannan hevonen on täysin pillastunut ja pahassa pulassa. Lenalt epäonnistuu surkeasti hevosen rauhoittamisessa, ja elukka-parka on pian kokonaan suossa. Onneksi mukana on eläintenkäsittelijämestari gwyndham, ja hevonen saadaan vihdoin rauhoitettua, niin että Knut je Lenalt pääsevät kiskomaan sitä pois. Samalla ilma kylmenee luonnottomasti, ja Lenalt ja Hanna ovat aivan kauhuissaan. Muut eivät huomaa mitään. Gwyndham hieman ihmettelee, miksi Lenalt keskeytti hevosen auttamisen. Kuulen tuulen ulvontaa...mutta eihän nyt edes tuule? Muuten on täysin hiljaista. Yhtäkkiä Gwyndham käskee poistumaan avannon lähettyviltä. Knut on hieman kummastunut, mutta tottelee lopulta. Lenalt ja Hanna saavat itsensä liikkeelle vaivalloisesti, ja muutkin menevät kauemmas. gwyndham selittää, että paikka on kirottu. Samantien Lenalt ja Hanna jäykistyvät niin pahoin, etteivät he pysty liikkumaan enää ollenkaan. Stefan kertoo, että suo on nimeltään Kalmansuot, ja vedestä nousee kuolleiden ihmisten henkiä, jotka kesäisin hukuttavat ohikulkijoita. gwyndham raahaa Hannaa ja Lenaltia kauemmas avannosta. Gwyndham ei kuitenkaan enää näe Hopeapilveä eikä stefania. Vain jäljet, jotka johtaa kohti pedon saarta. Hannan saaminen satulalaukkuun aiheuttaa suuria ongelmia, ja gwyndham menettää tappelun tiimellyksessä oikean käden nimettömästä ensimmäisen nivelen. Lopulta kuitenkin Pikku-G pääsee voiton puolelle.

Gwyndhamin tapellessa Knut taluttaa muuleja ja hevosta kohti saarta. Sinne päästyään hän huhuilee muiden perään. Stefan vastaa olevansa pedon luolalla, ihmettelee vain missä muut raukat kuppaa. Knut sitoo eläimet kiinni katajiin ja lähtee takaisin jäälle päin, juuri ajoissa nähdäkseen, kuinka lenalt hyppää ja putoaa suoraan jäiden läpi. Lenaltin avuksi tulee Gwyn ja Knut, hanna simahtaa laukkuun raivottuaan aikansa. Knut huutaa toisille, että paholaiset ovat perässä. Eli kiireellä pois päin avoimista vesistä, kohti kukkulaa. Gwyn houkuttelee viimeisen hepan liikkeelle, joten hepokin juoksee. lenalt hyppää sen selkään...mutta jää pettää alta. Voi Hanna parkaa. Lenalt laskeutuu hevosen selästä, mutta hevonen liikahtaa niin, että tämä joutuu jään alle. Sillä välin Hanna onnistuu pääsemään irti ja hyppäämään jäälautalle. Knut saa hevosen pois vedestä. Lenalt onnistuu pääsemään pinnalle, mutta vedessä piilee jotain...