Dragons 24 ja puoli: Tragyyn ja sen yli

24.8. Gundolf kirjoittaa

Saavumme isoon kaupunkiin, jota kuulutaan kutsuttavan Bratusariksi. Kieltäydymme tietenkin menemästä noin isoon ja valoisaan paikkaan ja Gwyndhamkin näyttää kerrankin tottelevan. Päätämme kiertää kaupungin.

Bratusarin kiertäminen ei ollutkaan niin helppoa, kuin mitä kuvittelimme, vaan joudumme menemään kaupunkiin sisään. Siellä on aivan liian paljon ihmisiä, jotka tuuppivat meitä ohikulkiessaan ja tulevat muutoinkin sietämättömän lähelle. He katsovat meitä tuimasti ja osoittelevat meitä kohti. Sietämätöntä käytöstä. Pikku-ihmisen mielestä on parempi jatkaa matkaa mahdollisimman nopeasti, minä en ainakaan vastusta.

Löydämme myöhään illalla hylätyn veneen eräästä joen varrella olevasta rakennelmasta. Se on hyväkuntoinen ja päätämme lähteä sillä jatkamaan matkaa jokea pitkin. Joku huutaa peräämme jotain, mistä tuskin saa selvää. Mabnuthor erottaa sanan ”varkaat”, minkä jälkeen suuri joukko ihmisiä juoksee peräämme rantaa pitkin soihtujen ja erilaisten keihäiden ja nuijien kanssa. Vesi kuitenkin virtaa nopeasti ja etumatkamme joukkioon kasvaa pian huomattavaksi. Pikkuhiljaa viimeisetkin soihtujen valot katoavat metsän pimeyteen.

30.8.

Ohitamme yöllä ison kaupungin, jonka nimeksi meille oli kerrottu Lapek. Kaupungissa näyttää olevan paljon haarniskoihin pukeutuneita ihmisiä ja suuria määriä erilaisia aseita. Kaikki ovat yksimielisiä matkan jatkamisesta mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman hiljaa. Yhtäkkiä taivaalta tippuu jotain isoa suoraan veneemme päälle. Vene pirstoutuu pieniksi palasiksi, jotka lentelevät ympäriinsä. Gwyndham ja Mabnuthor saavat pahoja vaurioita, kun jäävät putoilevien veneenpalasten alle. Tuloksena on pahoja lihashaavoja olkapäihin ja käsivarsiin. Pimentohaltiat selviävät pienemmillä vaurioilla, mutta veden varassa oleminen ei tee hyvää.

 Kertokaa minulle yksikin pimentohaltia, joka olisi osannut uida. Se ei vain kuulu tapoihin, veden ylittäminen taikoen on vain niin paljon helpompaa! Valitettavasti taikominen veden varassa on hiukan hankalampaa. Yhtäkkiä tunnen, kuinka joku ottaa minua vyötäröstä kiinni ja alkaa vetämään kohti rantaa. Pahimmasta säikähdyksestä selvittyäni huomaan, että joukko viereisen pikkukylän ihmisiä on onkinut meidät joesta ja alkavat nyt kuljettaa meitä kohti kyläänsä. Sauron Jr:ia ei valitettavasti löytynyt. Uljas ryhmämme näyttää tällä hetkellä kovin surkealta. Meille kerrotaan, että venettämme ammuttiin Lapekista katapultilla. Siellä oli joku vartija meidät huomannut ja päättänyt pyyhkäistä joukkomme kartalta. Ikävä asenne ihmisillä.

Vietämme viikkoja tässä kylässä, koska varsinkin Gwyndhamin ja Mabnuthorin vammat vaativat aikaa parantuakseen. Täällä on likaista eikä ruokaa juuri ole, mutta se ei meitä haittaa. Tässä ajassa ehdimme tutustua kyläläisiin ja heidän outoihin tapoihinsa hieman tarkemmin. Tuttavuutta hieroo etenkin Gwyndham, joka saa selville, että kyläläiset ovat jonkinlainen vallankumouksellinen joukko. Koska Lapekista meitä tulitettiin, epäilevät he meidänkin olevan Goryn nykyhallinnon vastustajia. Gwyndham ei kiellä tätä eikä meistä muistakaan saa sen enempää irti.

28.9.

Jatkamme matkaamme iltahämärässä. Yöt matkaamme, päivällä Gwyndham käy tutkimassa seuraavan yön reittiä. Liikkuminen on todella hankalaa, meidän pitää siis oikeasti kävellä! Levitoin joka ilta niin pitkään kuin mahdollista, muttei se pitkälle meitä vie. Miksei Sauron Jr. voi olla täällä viemässä meitä suoraan perille? Täällä on märkää ja hankala kävellä, kun maa on täynnä erilaisia esteitä. Gwyndhamkin asettuu matkanopeutemme kasvattamisen tielle ja kieltää Håkania tekemästä isoa tulipalloa, joka tekisi meille edes hiukan tasaisemman kulkualustan. Ohitamme useita pikkukaupunkeja ja pienempiä kyliä matkallamme alavirtaan. Maa näyttää olevan viljeltyä täälläpäin.

17.9.

Saavumme Ultima Thulen kylään. Se sijaitsee suuren järven rannalla, täältä ehkä voisimme saada taas veneen matkantekoa helpottamaan. Esittelemme itsemme uteliaille kaupunkilaisille taas sirkusseurueena ja pidämme heille pienen näytöksen, jossa teemme taikoja, minä muun muassa muutan itseni näkymättömäksi ja taas näkyväksi. Perusjuttuja, mutta ihmiset tuntuvat niistä pitävän. Näillä tosin tuntuu olevan jotain sitä vastaan ja he alkavat huudella kovasti ja näyttävät muutenkin vihaisilta. Lähdemme karkuun, mutta he ovat kovasti nopeampia kuin me. Pääsemme metsään, jossa kulkemisemme on paljon hitaampaa, mutta niin on heidänkin. Alkaa sataa kaatamalla.

Piileskelemme päivän verran metsässä ja pakenemme kyläläisiä. Joudumme käyttämään hyvin paljon taikuutta, kuka milloinkin on näkymätön, lentää tai asettaa maagisia esteitä osan takaa-ajajistamme tielle. Vihdoin viimein olemme varmoja, ettei meitä enää seurata, mutta olemme myöskin aivan uuvuksissa vuorokauden kestäneestä taikomisrupeamasta. Lepäämme paikallamme hetken, ja Mabnuthor ja Gwyndham käyvät tutkimassa, minnepäin meidän tulisi tästä jatkaa. Matka suuntaa kohti Tragya liejuksi muuttunutta maata pitkin, jota on vielä vaikeampi kulkea kuin joen vartta aiemmin. Minä en enää ikinä lähde minnekään, kun täältä pois pääsee.

12.10.

Myöhään illalla saavumme Tragyyn. Emme vielä kaikki mene kaupunkiin, vaan Gwyndham ja Mabnuthor käyvät ensin kuulemassa kuulumisia. Ihme tapoja näilläkin.. He palaavat seuraavana päivänä ja kertovat, että Vottere, jota siis olemme ilmeisesti nyt menossa tapaamaan, ja hänen seurueensa ovat lähteneet kohti Haugenia eilen. Oi mikset ollu täällä, Sauron Jr, kun sinua tarvittiin! Seuraavaksi minä varmasti opettelen teleporttaamisen taidon. Me lähdemme siis Votteren perään.

Saamme laivakyydin Haugenista peräisin olevalta kauppiaalta. Ah ihanaa, ei enää kävelyä tai muutakaan fyysistä työtä! Hän ottaa hyvän hinnan matkasta, mutta mielestäni mitkään aarteet eivät korvaa sitä ihanuutta, ettei enää tarvitse kävellä!

22.10.

Loppuni on lähellä. Olin väärässä, jopa kävely olisi ollut parempi vaihtoehto kuin tämä. Miksen uskonut aavistuksiani ja jäänyt Largosiin! Hyvästi, julma maailma! Vene keikkuu kuin noiduttuna ja saavat meidät todella huonovointisiksi. Tämä on varmasti jokin arvokkaan rotumme päälle langetettu kirous, koska pikkuihminen ja hippi voivat mainiosti. Minä kaikkein parhaimpana paikalla olevista rotumme edustajista olen tietenkin saanut suurimman osan kirouksesta. Joka paikkaa särkee sanoinkuvaamattomasti, olen vielä heikompi fyysisesti kuin normaalisti ja vapisuttaa. Tällaistako on kuolla? Ainakin kuolen arvolleni sopivissa puitteissa, sillä olemme saapuneet suurempaan ja hienompaan kaupunkiin, minkä olen ennen nähnyt. Tämä on jopa Largosia suurempi ja hienompi. Tämän hetkinen nimi sillä tosin on aika heikko, Rog, mutta kun kuolen, tämä varmasti saa paljon paremman nimen: ”Kauniin ja Kuolemattoman Gundolfin Muistolle”