Osa 23: Melli ja Oraakkeli

Peli alkaa 26.7.1107 aamupäivästä...

Gwyndham heräilee aamusta ja lähtee pienelle lenkille. Reitti kulkee Larsvikista suoraan suureen metsään, ja ohittaa Näkkijärven eteläpuolelta. Matka jatkuu Basilean pohjoisille tasangoille, viljapellot lainehtivat ja omenapuiden oksat riippuvat raskaina punaisista omenoista. Basileaan tultuaan Gwyndham lähtee seuraamaan Flumenman jokea, tämä aiheuttaa viivästystä, sillä joella ja sen vieruksilla on muuta liikennettä. Neljäntenä päivänä Gwyndham saapuu Nizny-Tagiliin matkattuaan reilut tuhat kilometria, jalkaisin.

Iltapäivä 30.7.

Tutut talot reunustavat Nizny-Tagilin katuja kun hieman rähjääntyneen näköisenä talsin pitkin kaupungin katuja. Mistäköhän sitä aloittaisi. Kaipa ne mustahaltiat aika pian löytyvät, ei sellainen ryhmä kauaa pysy piilossa... Menen torille kuuntelemaan juoruja ja aika pian sopiva kuvaus eräästä teatteriseurueesta kulkeutuu tarkkoihin korviini. Lähden tarkistamaan huhua ja päädyn väittelemään portinvartijan kanssa pääsenkö sisälle vai en, en päässyt. Jututan läheisiä työmiehiä, jotka on palkattu seisoskelemaan turhanpanttina. Ja lopulta menen viereiseen majataloon omenamehulle. Selvittelen henkilökunnan toimintaa ja lopulta päätän vain kävellä keittiöön ja kuin ihmeenkaupalla pääsen kävelemään suoraan kellariin jossa Mabnythor nautiskelee viiniä naisseurueessa.

Toisaalla

Mabnuthor ja mustahaltiat kiertelevät kaupunkia ja päätyvät Tagilin puolen kauppiasalueelle ja siellä sijaitsevaan salaravintolaan, joka on varakaiden kauppiaiden suosiossa. Mabnuthor päätyy nukkumaan ja Håkan alkaa tiedustelemaan kaupungin maanalaisista rakennelmista. Lopulta keskustelu ajautuu viineihin ja ryhmä siirtyy seuraavaksi erään kauppiaan, Jaakob Sloppensteinin, suureen viinikellariin. Kellari on suuri, täynnä amforoita, tynnyreitä ja pulloja. Loppujen lopuksi Håkan ostaa vankurillisen viinejä, vankkurit ja vetojuhdat. Käteinen ilmestyy tyhjästä.

Kolme päivää sujuu viinikellarissa viinejä maistellen ja ostamalla kaikkea turhaa, ei ihme että huhut lähtivät liikkeelle, kultaakin on kuin multaa.

Kun Gwyndham sitten saapuu niin kaikki ovat aivan ympäripäissään. Paitsi edelleen nukkuva Jr, joka on hautunut tyhjien viinipullojen alle. Håkan on kiinnostunut näkykivestä, mutta kerron sen olevan ehkä keisari Votterella. Håkan haluaisi kovasti tavata hänet, ei taida tajuta että keisari on kiireinen mies. Mustahaltiat ovat vain rellestäneet neljä päivää ja sen kyllä haistaa ja näkee, oksennusta on kaikkialla. Menen seuraavaksi tervehtimään Mabnuthoria ja jututan paikan omistajaa, että missäköhän Vottere ja Leia mahtavat matkustaa tällä hetkellä. Ilmeisesti etelässä.

3.8.1107

Päätämme jatkaa matkaa. Tätä ennen Håkan synnyttää pienen myrskyn kellariin, ja kysyy sitten onko yö. Myönteinen vastaus aiheuttaa onnellisen hihkaisun. Saamme pakattua ryhmän vankkureihin. Lopuksi johtaja pyytää vielä maksamaan laskun, Håkan rikkoo amforan ja taikoo hieman käteistä. Mabnuthor istahtaa kuskin pukille vaikka palkollinen hieman ihmettelee. Ja suuntaamme kohti etelää. Matkamme ei oikein etene kun meitä seuraa iso joukkio innokaita kaupustelijoita. Mustahaltiat ottavat oppitunteja lisääntymisestä matkan edetessä.

4.8.1107 Aamuyöstä

Pysähdymme joen rannassa sijaitsevan maatalon pihaan, emäntä tulee kysäisemään mitä saisi olla. Otamme huoneen ja tilaamme hieman aamiaista, mansikoita ja hanhenmaksaa. Mabnuthor on esitellyt ryhmän nimellä ”Mabnuthor ja Largosin Oriit” ja itsensä ryhmän johtajaksi. Seuruekin alkaa selviämään edellispäivien ryyppyputkesta. Tarkoituksena olisi löytää Maaäidin Silmä, eli ilmeisesti maaelementin näkykivi. Mutta emme oikeastaan tiedä mitään siitä tai missä se sijaitsisi, meillä on vain arvailuja. Onneksemme löydän vanhan naisen, joka tietää Maaäidin Silmästä . Saamme oppaaksemme Melli nimisen tytön, oppaan palveluista päädyn maksamaan 199 pulloa viiniä.

Iltapäivästä alkaa paistamaan aurinko kun meidän pitäisi lähteä liikkeelle. Meidän nuori oppaamme on hieman arka.

Kymmenen päivää matkaamme pilvien seuratessa meitä, Melli ihmettelee kuinka on näin huono sää. Kertoilen tarinoita iltaisin ja Melli on oikein tyytyväinen kauppoihin, ei ole kuulema hullumpaa tämä jalkavaimon elämä, taisin todellakin ostaa oppaan. Kun olemme lähellä Maaäidin Silmää, niin tulemme vain laakealle tasaiselle aukiolle, suuri pyörre oli kuulema muutama päivä sitten ilmestynyt Silmän ylle, nyt tilalla on vain samanlainen leikkautunut sileä aukio. Mitäs nyt, ihmettelemme. Mabuthorin idea olisi että tekisimme uuden palan Wyrmandaluksen sauvaan. Tai sitten voisimme mennä tapaamaan Kwitschen Oraakkelia, jos tämä suostuisi kertomaan jotakin uudelleensyntyneelle Simmalle.

15.8.1107