Dor Amarth - pelaajan näkökulmaSeitsemän vuotta vieraalla mantereellaeli Dor Amarth pelaajan vinkkelistäOlin vielä aika tuore jäsen ESRSPYssä, tai Yhdistyksessä, kun Mörötti aloitti sen ensimmäisen ja polkuja raivaavan Dor Amarth -kampanjan. Kyseessä olisi low fantasy -seikkailua hänen itse kasaamassaan maailmassa, johon on ammennettu Tolkienilta sun muusta länsimaisesta kansanperinteestä. Olin siihen aikaan pelannut vain mieshahmoja, joten loin vaihteeksi naisen, ritarillisen Hilëiathin (tai Leian vaan), jonka Mörötti sitten sijoittikin kampanjan keskipisteeseen tekemällä hänestä Kudukin valtion vallasta syöstyn kuninkaan ainoan lapsen, jota muiden pelaajien hahmot auttavat takaisin kohti valtaa. Tämä tapahtui, off-game, keväällä 1995. Seuravat vuodet menivätkin vallan takaisinkaappausta juoniessa. Sekalainen kumousryhmämme sisälsi eri aikoina ainakin kaupunkilaisvarkaita, munkin, eksentrisen maagin, joka sittemmin palasi luoksemme hevoskouluttajana, röllipeikkoja pystymetsästä, maajussin ja hänen koiransa (luonnerooli), norrineidon, piereskelevän bardin, kaukaisen valtion kruununprinssin… Ryhmä kylvi pelkoa, itkua ja hammasten kiristystä sekä vihollisten että välillä myös viattomien sivullisten ja itsensä keskuudessa ympäriinsä pohjoista Dor Amarthia [viiden] vuoden ajan, kunnes kesällä 2000, pelatun eeppisen taistelun (sic, joskus todellakin näin!) seurauksena tippui sotatantereelle Thorvard Sikamaisen Konnan toisten valtioita himoitseva pää. Leia jäi johtamaan yhdistettyä Goryn-Kudukin valarvaltiota yhdessä tuoreen puolisonsa kanssa. (Ks. yhdistyksen arkistot) Tämä happy end ei tosin ollut end ollenkaan. Ryhmä nimittäin hajosi kahtia jo varhaisessa vaiheessa. Meidän ryhmämme sai ensimmäiseksi Dor Amarth -alanimeksi nimikkeen Vapaat - itsemääräämisoikeusrajoitteisempi puolisko tunnettiin Orjina. Lisä- ja jatko-osia on seuraavina vuosina pukattu kuin parhaan amerikkalaisen pelitalon mallia noudattaen: ryhmät Temppeli, Olafin Armeija, Hovi, Viidakko, ja tänä vuonna Bugtin Yöt sekä juuri alkamassa oleva [Jarnon Muinaisnorrit]. Kaikki ryhmät ovat eläneet/elävät samaa aikaa, ja yhden ryhmän toilailut saattavat vaikuttaa suurestikin toiseen. Tässä onkin se syy, miksi saman pelimaailman käyttäminen tuo valtavasti rikkautta peliin. Mahdollisuus pystyä vaikuttamaan myös toisten peliryhmien ympäröivään todellisuuteen, ja sitä kautta ehkä jopa heidän pelinsä kulkuun ja hahmojensa kohtaloon on äärimmäisen kiehtovaa. Se tekee Dor Amarthista hyvinkin elävän tuntuisen virtuaalimaailman. Vähäisimmillään se voi tarkoittaa sitä, että jos ryhmä A ampuu eräänkin kaupungin päämaagilta nenän irti, B-ryhmäläiset saavat seuraavana päivänä ihmetellä mitä miehen komealle naamalle on käynyt. Kauaskantoisimmillaan eri ryhmien tekoset voivat muuttaa toistensa tavoitteet täysin - näin kävi toisen hahmoni ryhmässä, joka oli ajamassa erästäkin Olafia norrien kuninkaaksi kuninkaan paikalle, kun yhtäkkiä silloiselta riistohallitsijalta lähti tehokkasti kaula poikki ja koko poliittinen kartta muuttui. "Vapaat" oli ensiluokkainen kampanja, ja kun sen maailma oli tullut monille meistä tutuksi harharetkillämme (joiden rinnalla Odysseus on pilipali sikopaimen), on hienoa nähdä että Dor Amarth sen kun kehittyy ja laajenee. Pelien ja pelinjohtajien lisääntyessä on DA:kin nyt siirtymässä suullisesta perinteestä kirjalliseen, toisin sanoen "Kaikenkattava Selitys Dor Amarthista - maa, sen kansat ja historia" on paraikaa tekeillä. Olkaa varuillanne siellä. J.K. aka Leia, aka Seamus |
